Ihminen Seikkailijan kennelnimen takana......

Olen Tiina Ridvall, vuonna 2012 ikää on 43- vuotta. Koiria olen harrastanut vuodesta 1993.

Seikkailijan tarina: monestihan kennelnimelle on joku "juttu". Päätin ottaa kyseisen nimen käyttöön  siksi, että se kuvaa parhaiten minua, olla oman elämänsä herra ja kulkea omaa, mutta hyvin viitoittettua tietä ja samalla "seikkailut" ovat yksi tärkeimmistä harrastuksistani. Koska "vaeltajan" oli jo käytössä, jouduin miettimään toista samankaltaista nimeä. Tässä yhdistyy kuitenkin myös nimen humoristinen puoli, "ei seikkailijoille" johon olenkin jo törmännyt...

Kuvassa: GBMari ja Veksu, eli Seikkailijan Sielunpeili

Taustaa:

Koirat ovat aina olleet lähellä sydäntäni, mutta ensimmäisen saksanpaimenkoiran sain hankittua vasta 1993. Nuoruuteni kului erilaisissa harrrastuksissa ja kilpailuissa, hiihto ja jääkiekko olivat lajivalikoimat. Työelämään menin heti peruskoulun jälkeen, koska oma koti oli saatava. Taidelukio jäi haaveeksi. Lajiharrastuksia on tullut vuosien mittaan lisää, kuntosali ja karate ovat hyvänä vastapainona kiireiseen elämään silloin kun luonnon kutsu ei ole käynyt...Kilpailin myös mäkihypyssä 28-vuotiaana, halusin saada korkean paikan kammon hallintaan, onnistuin osittain, vaan  katolle jään, jos sinne kiipeän.

Kiireet ovat ohi niiltä osin, että elämä on tasoiteltu työn osalta klo 02-06.00 välille ja loppuvuorokauden saa tehdä mitä huvittaa. Tämä sopii mitä parhaiten koiraharrastajalle, on aikaa sille "harrastukselle" ja silti työelämän velvoitteet tulee täytettyä. Koirien kanssa harrastaminen vie suurimman osan vapaa-ajasta.

Tällä hetkellä antoisimpiin harrastuksiini kuuluvat jääkiekko ja koirat. Liikuntamuodoista sauvakävely, rullaluistelu ja retkeily kesäisin, talvilajeista hiihto ja lumikenkäily ovat ykkösiä, koska niitä voi harrastaa koirien kanssa. Jääkiekkohan ei ole sidottu enää talvikauteen, joten sitä ympäri vuoden.

Vuonna 2007 aloitin SPL-koulutusohjaajakoulutuksen. Ensimmäinen vuosi oli lähinnä teoriapainotteinen, vaikka harjoittelimme toki käytännön kouluttamistakin. Sitten olikin vuoden harjoittelu, jossa opettelin lukemaan vielä paremmin erilaisia ja erirotuisiakin koiria. Tutustuin lajeihin, joissa en itse kilpaile ja tein vierailuja toisiin alaosastoihin. Antoisa vuosi niin koulutuksen kuin uusien ystävyyssuhteiden osalta. SPL koulutusohjaajaksi minut pätevöitiin Lehtimäen leirin jälkeen v. 2008.

V. 2010 suoritin vihdoin loppuun myös SPKL:n koulutusohjaajakoulutuksen.

Seuraava koulutuksellinen haaste tulee suojeluharrastuksen puolelta, kesällä 2012.

Positiivinen vahvistaminen+korkea viettitaso hyvän suhteen kera on minun mielestäni avain onneen ja autuuteen koirankoulutuksessa. Näitä mietteitä viljelen vaihtelevalla menestyksellä, vietti ja hallinta tasapainossa, ohjaajan ohjauskyvyt huomioiden saadaan näyttävää ja toimivaa tottelevaisuutta, jossa molemmilla on kuitenkin ihan kivaa...

Liika paikallaan polkeminen on kuitenkin este kehittymiselle, näin ollen koiranohjaajana ja kouluttajana on etsittävä uusia ratkaisumalleja ja hyödynnettävä jo olemassa olevia osaamisia, vaikka sitten muokkaamalla niitä omaan käyttöön sopiviksi.

Olen jäsenenä näissä yhdistyksissä:

     Suomen Kennelliitto ry

    Suomen Palveluskoiraliitto ry

        Saksanpaimenkoiraliitto ry

Kouluttautumiseni:

-SPKL koulutusohjaaja I, vuonna 2006

-SPL koulutusohjaaja I, vuonna 2007

-SPL koulutusohjaaja II, vuonna 2008, Pätevöity 2008

-SPKL koulutusohjaaja II, vuonna 2010, Pätevöity 2010